On ollut hauska huomata ohikulkijoiden reaktioita ja kommentteja. Tie on kohtalaisen suosittu osa gumbolaisten lenkkejä ja varmasti moni on hierassut uudestaan silmiään. Pikkupojat ajoivat pyörällä ohi ja huusi, että tänne on tullut uusi talo!
Olihan se hassua, kun parissa tunnissa näytti että talohan on jo valmis. No sentään ei päästy amerikkalaisen hurjan remontin tahtiin, oltaisiihan jo takkatulen ääressä ja odotteisiin, että sauna lämpenee....
Jaa -a .... siihen on vielä matkaa. Masa on tehtyt taas 18 tuntisia päiviä ja urakoinut kattoa ja se tässä onkin vielä muutaman tovin kesken.
Yksi työmies Lappli-taloita myös viimeisteli talotehtaan tehdasasetuksiin kuuluvia asennuksia 3 päivää. Sitä olikin älytöntä seurata, koska en ole koskaan nähnyt mitään niin hallittua työntekoa. Se parrakas mies taisi olla itse Zen ja omasi ehkä jotain levitaatiotaitoja niin hallitusti se liikkui kattoristikoiden välissä ottamatta yhtään turhaa liikettä ja PAM PAM se löi naulapyssyllä juuri siihen kohtaa mihin kuuluikin. Työ hän aloitti tasan seitsemältä ja lähti minuutilleen kolmelta. Tauot oli myös minuutilleen aloitettua ja lopetettuja. Mitään kännykkään puhumisia tai teknistenlaitteiden näpräystä ei havaittu. Ja käsittämätöntä, että hän sai myös tehtävälistan päätökseen niin, että viimeinen naulan löynti tuli torstaina kello kolme ja kaikki oli siihen mennessä tehty. Mikään ei tullut sitä aijemmin valmiiksi tai jäänyt kesken. Ihailtavaa!
Sillä aikaa kun ei saatu mennä tontille asennusryhmän olessa hommissa, pistettiin mörskässä viimeinenkin seinä riveeseen. Huh, siinä on tylsää hommaa! Kiitos myös Elinalle avusta :)
Eikä minulla ole oikeen muutenkaan virkaa vielä uuden talon remonttihommissa, niin nautin yhden kauniin kesäpäivän Gumbokioskilla kahvilla ja Hedosenin pihakirppiksellä. Sieltä löyty hieno keijukaismekko! (Vaatii ehkä pientä duunausta, toisaalta eihän tuossa 80-luvun mallissa trendien mukaan kai mitään vikaa ole?) En voinut jättää mekkoa, kun se suorastaan tarttui minuun :) Italiasta tuotu, viskoosia, helmiä ja ihania vaaleanpunaisia sävyjä. Entisellä omistajalla oli kuulemma ollut aina hauskaa se päällä juhlissa, mutta koki että on jo liian vanha sen kantajaksi ja toivokin että jokun "nuori" sen ostaisi ja jatkaisi mekon käyttöä.
Masa tekemässä aluskatetta. Ensin piti rakentaa itse telineet.
Ja sitten se tuli! Torstai-illan sade! (vaikka en koko viikkooon uskaltanut pestä pyykkiä, etten yhtään sadepisaraa huokuttelisi.) Ja vastahan ei ollut kun toinen puoli katosta suojattu aluskatteella. Eli siinä meni meidän unelma siitä, että saataisiin katto ja pellit täysin kuivien rakenteiden päälle. Sateen pisaraakaan ei ollut tullut koko perustuksien teon aikana, joten sorakin olisi ollut kivan kuivaa ja rapsakkaa ennen lattianvalua, jos se olisi jäänyt kuivana katon suojaan.
Paljon oli onneksi suojamuoveja seinissä ja kiirellä laittettiin niitä lisää. Eli toivotaan ettei mitään suuria huolen aiheita tuo sade aiheittanut.
Nyt on aurinkoista tuulista, että eiköhän kesä kuivaa sen minkä kastelee.
Talon etupuolikin on saanut telineet.
Talon takapuolen katto odottaa jo peltejä.
Räystäsaluslaudat.
