Lisää kuvia
ihanista pioneista! Nyt kävin kuvaamassa niitä naapurin pihassa. Ihan
henkeäni salpaa kun on pyöräilyt tuon vaaleanpunaisen pensaan ohi ja
haaveilut, että siitä saisi kuvia. Masan rohkaisemana uskaltaudun
naapurin supermahtavaa puutarhaan vierailulle (on muuten ihan varmasti
sipoo kauneimpii kuuluva piha...hyvin länsisuomailainen siistitty vanha
maailaismijöö, joten tuomme vähän kontrastia kun omapihamme alkaa niin
nopeasti muistuttamaan itäsuomalaista pihapiiriä lautakasoineen).
Naapurit
oli innoissaan kuvaajavieraasta ja kukat eivät kuulemma siitä kulu tai
pane pahakseen jos niitä kuvaan. Olen tervetullut milloin vaan kuvaamaan
muitakin kasveja, ja huomasin pientä pettymystä, kun olin tällä kertaa
kiinnostunut vain tästä vaaleanpunaisesta kaunottaresta. Mukavan tovin
juttelin vanhan rouvan kanssa maailman menosta ja luonnonihmeistä.
Ihania naapureita on meillä...ja melkein kaikki osaavat tai puhuvat
suomea :) .Vaikka hyvähän se oisi välillä sitä ruåttia reenata!
Sen verran olin kuvauskeikassa myöhässä, että juuri tänä päivänä oli
rankkoja sadekuuroja monet ja kukat olivat jo parhaanpäivänsä kukkinut.
Mutta jotain kaunista on näissä rämpsätäneissäkin kukissa...
Puffahtava kukkanen!
Jaa niin mitäs tämä isokone nyt sitten saakaan aikaan täällä? Maa siirtyy ja sepeliä tulee tilalle.
On muuten ihan älyttömän kokonen tämän kaivurinkauha...kyllä sillä on tehokasta kaivaa!Kerrankin mukavia yllätyksiä; nimittäin maanrakanne kaivauksissa oli täydellinen: multaa, hiekkaa, savea ja sitten kallio (olikohan se nyt noin, kun en mikään maa-asiantuntia ole). Mutta siis mahtavinta on se, että saamme tasaisen kalliopohjan talolle. Eikä mitään tarvinnut alkaa mitään räjäyttelemään.
Kolmaspäivä ja talolle on jo tampattu sorakerros kallion päälle.
Kalliolle, (berg)kukkulalle rakennan minä majani! Vai miten se laulu meni?
Ja sitten lopuksi omalta pihalta kerätty ruokaympyräni, metsämansikoita, saalaatteja minttua, pinaattia ja muutama voikukka...kevyt kenttäateria!
