Päivä kaksi ja kolme

Lisää kuvia ihanista pioneista! Nyt kävin kuvaamassa niitä naapurin pihassa. Ihan henkeäni salpaa kun on pyöräilyt tuon vaaleanpunaisen pensaan ohi ja haaveilut, että siitä saisi kuvia. Masan rohkaisemana uskaltaudun naapurin supermahtavaa puutarhaan vierailulle (on muuten ihan varmasti sipoo kauneimpii kuuluva piha...hyvin länsisuomailainen siistitty vanha maailaismijöö, joten tuomme vähän kontrastia kun omapihamme alkaa niin nopeasti muistuttamaan itäsuomalaista pihapiiriä lautakasoineen).

Naapurit oli innoissaan kuvaajavieraasta ja kukat eivät kuulemma siitä kulu tai pane pahakseen jos niitä kuvaan. Olen tervetullut milloin vaan kuvaamaan muitakin kasveja, ja huomasin pientä pettymystä, kun olin tällä kertaa kiinnostunut vain tästä vaaleanpunaisesta kaunottaresta. Mukavan tovin juttelin vanhan rouvan kanssa maailman menosta ja luonnonihmeistä. Ihania naapureita on meillä...ja melkein kaikki osaavat tai puhuvat suomea :) .Vaikka hyvähän se oisi välillä sitä ruåttia reenata!

Sen verran olin kuvauskeikassa myöhässä, että juuri tänä päivänä oli rankkoja sadekuuroja monet ja kukat olivat jo parhaanpäivänsä kukkinut. Mutta jotain kaunista on näissä rämpsätäneissäkin kukissa...

Puffahtava kukkanen!

Jaa niin mitäs tämä isokone nyt sitten saakaan aikaan täällä? Maa siirtyy ja sepeliä tulee tilalle.

On muuten ihan älyttömän kokonen tämän kaivurinkauha...kyllä sillä on tehokasta kaivaa!Kerrankin mukavia yllätyksiä; nimittäin maanrakanne kaivauksissa oli täydellinen: multaa, hiekkaa, savea ja sitten kallio (olikohan se nyt noin, kun en mikään maa-asiantuntia ole). Mutta siis mahtavinta on se, että saamme tasaisen kalliopohjan talolle. Eikä mitään tarvinnut alkaa mitään räjäyttelemään. 

 

Kolmaspäivä ja talolle on jo tampattu sorakerros kallion päälle.

Kalliolle, (berg)kukkulalle rakennan minä majani! Vai miten se laulu meni?

Ja sitten lopuksi omalta pihalta kerätty ruokaympyräni, metsämansikoita, saalaatteja minttua, pinaattia ja muutama voikukka...kevyt kenttäateria!