Ufoja

Tässä ystäväni blogikirjoituksen "Oodi Ufoille" insipiroimana keräsin näytteille kaikenlaisia keskeneräisiä käsitöitä joita on jäänyt tolkuttomat määrät roikkumaan. Tälle ilmiölle on siis ihan nimikin UFO (UnFinished Object). Mun elämä on tällä hetkellä yhtä ufoa, kun asuukin näissä kahdessa ufossa :D  

Siitä syystä myös ajattelin, että tämä postaus jää kovin pieneksi, koska useimmat tavarat on vielä pahvilaatikoissa ja varastossa odottamassa päiviä parempia.  Ja vaikka en ole juuri ehtinyt asumis aikana Bastutomtella montaakaa kertaa käsitöitä tehdä, oli niitä yllättävämäärä ihan käsien ulottuvilla.

Tässä on hieno prinsessalaatikko, joka sisältää puikkoja, lankoja, ohjeita, ideoita...aika paljon kokoonsa nähden...ylitse pursuavahan se usein on.

Tässä on tuorein ufoni...siitä pitäisi tulla villatakki, mutta kelle?... alku ähertämisen jälkeen huomasin, että siitä tulossa aivan liian iso, koska ajatus oli tehdä siitä siskon tytölle sopiva, mutta koko ei tarvise olla kuin välimaastossa 1,5-2vuotiaalle, mutta nyt se saattaisi mahtua koululaiselle. Kunhan toivun tästä niin saatan purkaa ja aloittaa alusta...mulle niin kovin tuttu kuvio...

Kutoessa, jos alkaa näyttää huonolta, hoen usein mielessäni mantraa "Ei se kudin, vaan purin". Tämä taitaa olla tätini mottoja ja kuullut lauseen kerran jos toisenkin äidiltäni.

Mansikkavanilija pehmis....se oli vain mielessä kun sorruin ostamaan näitä lankoja. Ovat olleet kovin riittoisia ja olenkin aloittanut niistä jo monen monta työtä -villasukkia, kaulahuivia, nuttua. Yhdet lasten sukat ja itselleni tuubikaulahuivin olen niistä jos saanut silti aikaan.  Olisikohan tässä se aloitettu villasukka?

Softice.

Tästä ihan pehmeästä babymerinolangasta piti tulla vauvan nuttu, kiire ja  takkuiset langat ovat tehneet siitä ufon...

Prinsessa laatikosta löytyi myös keriä bambulankaa, jonka muistan olevan tarkoittettu elvyttää lapsena niin kiehtovaa vohvelikankaan ompelua. Sain tuon hienon pinkin suloisen käsipyyhkeen ystävältäni lahjaksi ja halusin heti aloittaa kirjailun! Kankaatkin on jossain laatikoissa... ufona jo kolmatta vuotta.

Tätä lanka kerää onkin tullut säästeltyä kovin pitkään.... Se on niin kaunis tuollaisenikin. Varmasti myös kallein lankavyyhde mitä olen koskaan ostanut. Taisi  olla Jyväskylästä jostain käsityö liikeestä. Se on kuin sinkkuilmoituksena etsimässä omaa ohjettaan...

Tämä myssy on eräänlainen ufo, siitä piti tulla vauvan myssy taas jossain vaiheessa huomasin että nyt ei lanka, puikot ja silmukat täsmää ohjeen kanssa (kerrankin kun sitä seurasin). Mutta jatkoin ohjeen loppuun että sain tämän betaminiversion valmiiksi. Ehkä se on osa jotain nuken asukonaisuutta.

Tässä pikkupesukarhu toimii mallina. 

En tiedä onko tämä syypää ufoinini, mutta olen jotenkin heikko seuraamaan mitään kirjojen tai lehtien ohjeita. Usein teen niin, että sellainen äidin käsityölehdet teen paperin palalle muistiin panoja, jotka sitten näyttävät tältä...

Mutta tästästäkin ohjeesta on syntynyt jo kaksi villapaitaa :D

Tai siis esimerkiski tälläinen yksi puuvillaneule... tämähän ihana paita valmistui, mutta kudoin sen saajalta salaa, ja voikin arvata ettei se sitten ollutkaan ihan yksiyhteen mieheni päällä. (Edellinen villapaita veney liian isoksi ja on myös siksi hyllytetty yksilö). Ajattelin että nyt teen tästä hieman pienemmän. 

Minullekin tämä paita kyllä kelpaisi, mutta hihat on auttamattoman pitkät ja kaula-aukko hieman kireä. Eli tämä vaatisi vähän purkua, se oikeastaan ole ongelma, mutta palojen liittäminen yhteen on mielestäni niin puuduttavaa hommaa että  tämäkin "taidonnäyte" on vain kaapissa pölyttymässä.

Ompelukoneen kun joskus saan taas esiin niin haluan tehdä lippupötkön!

Arkiston aarre.

Tänä keskeneräiset käsityöt on monelle varmasti tuttujuttu, eli ufot vaan esiin ja ehkä tälläinen julkistus saa niihin vähän pontta.  "SEITSEMÄN ASKELTA UFOISTA VAPAUTUMISEEN" antaa vinkkejä miten edetä kun tuntee itsensä toivottamaksi kaikken kesken eräisyyden kanssa ;)

Talon posket punaisiksi!

 Huvigubossa tapahtuu taas! Vihdoin taas jotain näkyvää ja raportoinnin arvoista :) Lomilta paluun jälkeen onkin perusarki (eli työt) hieman jarrutellut tahtia. Ja ihan hyvä taas vähän tuumailla ennekuin taas homma jatkuu...ehkä täysillä?! 

 No, ainakin tämä maalaus – kun tulin keskiviikona töistä oli yllätyksenä talo jo yhdeltä puolelta saanut punapeitteen. (Minulle ei ollut ilmoitettu, että tälläinen olisi alkamassa ja että saatiin ihan vieraitakin...:)!)

 Komee tulee! 

 Ja perjantai aamu olikin jo hyvällä mallilla...

 Talohan saa punamultamaalauksen. Pitkään Masa pohti keittämmekö itse maalit, mutta lähdimme valmiisiin pönttöhin – Uulaan voipi luottaa. Ja säästyy vähänsen aikaakin. 

 Sävy: Iltalian punainen.

 Apujoukko...maalausmestari Hannu (Masan isä). Kiitos kovasti ahkeroinnista :) 

Vielä vähän jäljellä, mutta valmista tuli! (No sitten alkaa reunalistojen nysväys, joita oon jo pohjamaalaillut.)

Ja mitä muuta on viime aikona tapahtunut on ollut tietty sadonkorjuuta ja marjanpoimintaa! Vihdoin löysin lähimetsän mustikat niitä olen kovasti käynyt etsimässä koko kesän. Nyt ne oli todella pulleita ja isoja. Poimiessa iskee aina hurjahurmos jos osuu kohdalle "kultasuoni".

 Tontut on pitänyt hyvää huolta perunasadostani. Voi je! Olipa ihan jännittävä ja mahtava kokemus kaivaa perunat maasta... ainakun alkoi pilkistämään keltaista, ei koskaan tiennyt onko se pikkurillinpään kokoinen vai kunnon iso peruna. Kauniita ja puhtaita, eikun suoraan kattilaan!

Harmillisen vähän silti tuli satoa, kun  niin vähän kokeeksi pistettiin itämään...ensi vuonna enemmän ja isompi kasvimaa!

Ja vähän marjasatoa...näistä kyseenalaista puskista jotka tontin lohkonnassa jäikin ulkopuolelle muutamalla metrillä, mutta olivat myyntikuvassa(!)... Naapuri kyllä "vähän" lupaili että saisin poimia...ja mihähän sitten "vähän" poimin.

Lomalla

Viimeinen lomaviikkoni ollaan päätetty ottaa rennosti - no raksa, no remppa :)
Viime viikonloppu oltiin mökkitunelmissa, jo saunottin ja lilluttiin lämpöisessä järvivedessä sekä pötkötettiin laiturilla. Ihana vastapaino rakentamiskiireille, kohta sihen taas palataan ;)
See u!

Katon vuoro!

Kattoa tulee kun köyttä! Kiitos Artolle tästä hienosta videosta. (Kommentoikaa sainko sen näkymään muillekin?) Laatua joiduin huonontamaan, ettei menisi koko blogitila.

Kattopeltiä kärrin kyytiin...

 Hinaus talon taakse...

Sitten voi hommat alkaa!

Yritäin kovasti kanssa keksiä tärkeää tekemistä ja aloin siistiä talon kulmia... 

Sitten kun oli muutaman kärrillisen keränyt ja sijoittanut erilleen polttavan ja kaatiskaman sai vaan huomata että kulman takaa tulee vaan lisää sotkua...viides kärri..., hmmm jospas sittenkin voisi luovuttaa ja mennä juomaostoksille...hellettä riitti!

 Hyvin toimii pojilla homma...

Jee takapuoli on valmis!

Vielä jaksetaan aloittaa etupuolta, mutta sielä riittääkin sitten pähkäiltävää ja kinkkisiä säätöjä kuistinkaton kanssa. Alkoi menemään pikkunäpertelyksi.

Usutin pojat juomatauolle.

Mutta hommat senkun jatkuu.  Mahtavaa! Miten sitä voikaan koskaa kiittää avusta ja ahkeroinneista!

Här är ett nytt hus!

On ollut hauska huomata ohikulkijoiden reaktioita ja kommentteja. Tie on kohtalaisen suosittu osa gumbolaisten lenkkejä ja varmasti moni on hierassut uudestaan silmiään.  Pikkupojat ajoivat pyörällä ohi ja huusi, että tänne on tullut uusi talo!

Olihan se hassua, kun parissa tunnissa näytti että talohan on jo valmis. No sentään ei päästy amerikkalaisen hurjan remontin tahtiin, oltaisiihan jo takkatulen ääressä ja odotteisiin, että sauna lämpenee....
Jaa -a .... siihen on vielä matkaa. Masa on tehtyt taas 18 tuntisia päiviä ja urakoinut kattoa ja se tässä onkin vielä muutaman tovin kesken.

Yksi työmies Lappli-taloita myös viimeisteli talotehtaan tehdasasetuksiin kuuluvia asennuksia 3 päivää. Sitä olikin älytöntä seurata, koska en ole koskaan nähnyt mitään niin hallittua työntekoa. Se parrakas mies taisi olla itse Zen ja omasi ehkä jotain levitaatiotaitoja niin hallitusti se liikkui kattoristikoiden välissä ottamatta yhtään turhaa liikettä ja PAM PAM se löi naulapyssyllä juuri siihen kohtaa mihin kuuluikin. Työ hän aloitti tasan seitsemältä ja lähti minuutilleen kolmelta. Tauot oli myös minuutilleen aloitettua ja lopetettuja. Mitään kännykkään puhumisia tai teknistenlaitteiden näpräystä ei havaittu. Ja käsittämätöntä, että hän sai myös tehtävälistan päätökseen niin, että viimeinen naulan löynti tuli torstaina kello kolme ja kaikki oli siihen mennessä tehty. Mikään ei tullut sitä aijemmin valmiiksi tai jäänyt kesken. Ihailtavaa!

Sillä aikaa kun ei saatu mennä tontille asennusryhmän olessa hommissa, pistettiin mörskässä viimeinenkin seinä riveeseen. Huh, siinä on tylsää hommaa! Kiitos myös Elinalle avusta :)

Eikä minulla ole oikeen muutenkaan virkaa vielä uuden talon remonttihommissa, niin nautin yhden kauniin kesäpäivän Gumbokioskilla kahvilla ja Hedosenin pihakirppiksellä. Sieltä löyty hieno keijukaismekko! (Vaatii ehkä pientä duunausta, toisaalta eihän tuossa 80-luvun mallissa trendien mukaan kai mitään vikaa ole?) En voinut jättää mekkoa, kun se suorastaan tarttui minuun :) Italiasta tuotu, viskoosia, helmiä ja ihania vaaleanpunaisia sävyjä. Entisellä omistajalla oli kuulemma ollut aina hauskaa se päällä juhlissa, mutta koki että on jo liian vanha sen kantajaksi ja toivokin että jokun "nuori" sen ostaisi ja jatkaisi mekon käyttöä.

 Masa tekemässä aluskatetta. Ensin piti rakentaa itse telineet.

Ja sitten se tuli! Torstai-illan sade! (vaikka en koko viikkooon uskaltanut pestä pyykkiä, etten yhtään sadepisaraa huokuttelisi.) Ja vastahan ei ollut kun toinen puoli katosta suojattu aluskatteella. Eli siinä meni meidän unelma siitä, että  saataisiin katto ja pellit täysin kuivien rakenteiden päälle.  Sateen pisaraakaan ei ollut tullut koko perustuksien teon aikana, joten sorakin olisi ollut kivan kuivaa ja rapsakkaa ennen lattianvalua, jos se olisi jäänyt kuivana katon suojaan.

Paljon oli onneksi suojamuoveja seinissä ja kiirellä laittettiin niitä lisää. Eli toivotaan ettei mitään suuria huolen aiheita tuo sade aiheittanut.

Nyt on aurinkoista tuulista, että eiköhän kesä kuivaa sen minkä kastelee.
Talon etupuolikin on saanut telineet.

 Talon takapuolen katto odottaa jo peltejä.

Räystäsaluslaudat.

Taloa pystyyn

Itse ei ehtinyt kello seitsemältä, kun aamukahvia hörppiä ja katsella mörskän ikkunasta kun nosturi tuli paikalle. Kun olimme vetäiseet kaurapuuron napaan, oli jo toinen seinä menossa paikoileen. Nopeaan tahtiin siis nosturista laitettiin seinä kerrallaan paikoileen ja kello 9 oli talossa jo isoimmat seinät paikallaan!

 Nosturista nousee paloja kuin köyttä.

 Plumps paikalleen!

Sielä killuu kuistin seinä korkeuksissa, näytti olevan taitava nosturin käsittelijä, kun sai jopa puiden yli nostettua elementtejä. 

Hyvä, että jotain "isoja" puita pystyi säilyttämään, kaikilla tuntuu olevan oletuksena, että tontin toivotaan olevan pelkkä sorakenttä, jonka keskelle on helppo laittaa talo ja uudet istutukset sitten myöhemmin plantaagenilta.

 Kaksi rakennusmiestä, nosturikuski ja rekkamies. Niissä oli tehokas tiimi!

 Alkaa näyttämään jo taloltamme!

 Sisältä.

 Katossa on vielä hommaa. Toivottavasti työmiehet saavat loput duuninsa hoidettua huomenna yhtä ripeästi kuin tänääkin, niin päätää laittamaan taloa suojaan eli tekemään kattoa. Lisää pukkaa siis hommia...

Iltapäivällä hiljeni hommat. Masa käy heti tarkistamassa työmiesten laadun ;)