lauantai 7. syyskuuta 2013

Ufoja

Tässä ystäväni blogikirjoituksen "Oodi Ufoille" insipiroimana keräsin näytteille kaikenlaisia keskeneräisiä käsitöitä joita on jäänyt tolkuttomat määrät roikkumaan. Tälle ilmiölle on siis ihan nimikin UFO (UnFinished Object). Mun elämä on tällä hetkellä yhtä ufoa, kun asuukin näissä kahdessa ufossa :D  

Siitä syystä myös ajattelin, että tämä postaus jää kovin pieneksi, koska useimmat tavarat on vielä pahvilaatikoissa ja varastossa odottamassa päiviä parempia.  Ja vaikka en ole juuri ehtinyt asumis aikana Bastutomtella montaakaa kertaa käsitöitä tehdä, oli niitä yllättävämäärä ihan käsien ulottuvilla.




Tässä on hieno prinsessalaatikko, joka sisältää puikkoja, lankoja, ohjeita, ideoita...aika paljon kokoonsa nähden...ylitse pursuavahan se usein on.


Tässä on tuorein ufoni...siitä pitäisi tulla villatakki, mutta kelle?... alku ähertämisen jälkeen huomasin, että siitä tulossa aivan liian iso, koska ajatus oli tehdä siitä siskon tytölle sopiva, mutta koko ei tarvise olla kuin välimaastossa 1,5-2vuotiaalle, mutta nyt se saattaisi mahtua koululaiselle. Kunhan toivun tästä niin saatan purkaa ja aloittaa alusta...mulle niin kovin tuttu kuvio...

Kutoessa, jos alkaa näyttää huonolta, hoen usein mielessäni mantraa "Ei se kudin, vaan purin". Tämä taitaa olla tätini mottoja ja kuullut lauseen kerran jos toisenkin äidiltäni.


Mansikkavanilija pehmis....se oli vain mielessä kun sorruin ostamaan näitä lankoja. Ovat olleet kovin riittoisia ja olenkin aloittanut niistä jo monen monta työtä -villasukkia, kaulahuivia, nuttua. Yhdet lasten sukat ja itselleni tuubikaulahuivin olen niistä jos saanut silti aikaan.  Olisikohan tässä se aloitettu villasukka?



Softice.

Tästä ihan pehmeästä babymerinolangasta piti tulla vauvan nuttu, kiire ja  takkuiset langat ovat tehneet siitä ufon...


Prinsessa laatikosta löytyi myös keriä bambulankaa, jonka muistan olevan tarkoittettu elvyttää lapsena niin kiehtovaa vohvelikankaan ompelua. Sain tuon hienon pinkin suloisen käsipyyhkeen ystävältäni lahjaksi ja halusin heti aloittaa kirjailun! Kankaatkin on jossain laatikoissa... ufona jo kolmatta vuotta.


Tätä lanka kerää onkin tullut säästeltyä kovin pitkään.... Se on niin kaunis tuollaisenikin. Varmasti myös kallein lankavyyhde mitä olen koskaan ostanut. Taisi  olla Jyväskylästä jostain käsityö liikeestä. Se on kuin sinkkuilmoituksena etsimässä omaa ohjettaan...


Tämä myssy on eräänlainen ufo, siitä piti tulla vauvan myssy taas jossain vaiheessa huomasin että nyt ei lanka, puikot ja silmukat täsmää ohjeen kanssa (kerrankin kun sitä seurasin). Mutta jatkoin ohjeen loppuun että sain tämän betaminiversion valmiiksi. Ehkä se on osa jotain nuken asukonaisuutta.

Tässä pikkupesukarhu toimii mallina. 


En tiedä onko tämä syypää ufoinini, mutta olen jotenkin heikko seuraamaan mitään kirjojen tai lehtien ohjeita. Usein teen niin, että sellainen äidin käsityölehdet teen paperin palalle muistiin panoja, jotka sitten näyttävät tältä...


Mutta tästästäkin ohjeesta on syntynyt jo kaksi villapaitaa :D



Tai siis esimerkiski tälläinen yksi puuvillaneule... tämähän ihana paita valmistui, mutta kudoin sen saajalta salaa, ja voikin arvata ettei se sitten ollutkaan ihan yksiyhteen mieheni päällä. (Edellinen villapaita veney liian isoksi ja on myös siksi hyllytetty yksilö). Ajattelin että nyt teen tästä hieman pienemmän. 

Minullekin tämä paita kyllä kelpaisi, mutta hihat on auttamattoman pitkät ja kaula-aukko hieman kireä. Eli tämä vaatisi vähän purkua, se oikeastaan ole ongelma, mutta palojen liittäminen yhteen on mielestäni niin puuduttavaa hommaa että  tämäkin "taidonnäyte" on vain kaapissa pölyttymässä.


Ompelukoneen kun joskus saan taas esiin niin haluan tehdä lippupötkön!

Arkiston aarre.

Tänä keskeneräiset käsityöt on monelle varmasti tuttujuttu, eli ufot vaan esiin ja ehkä tälläinen julkistus saa niihin vähän pontta.  "SEITSEMÄN ASKELTA UFOISTA VAPAUTUMISEEN" antaa vinkkejä miten edetä kun tuntee itsensä toivottamaksi kaikken kesken eräisyyden kanssa ;)